Vino yläpohja ilman tuuletusta

Vino vesikatteen suuntainen tuulettumaton yläpohja on riskirakenne. Rakenne on yleinen erityisesti rintamamiestaloissa ja sitä vanhemmissa kaksikerroksisissa omakotitaloissa, joissa ylempi kerros on muutettu asumiskäyttöön.

Rakenne koostuu vesikaton suuntaisesta yläpohjarakenteesta, jonka lämmöneriste yltää vesikatteeseen asti ja estää ilman kiertämisen katteen alla. Yläpohjarakenteen alapinnassa on käytetty höyrynsulkua vaihtelevasti.

Riskinä rakenteessa on yläpohjan laho- tai mikrobivaurioituminen kosteusvaurion seurauksena.

Käyttökohteet

Rakenne on yleinen erityisesti kaksikerroksisissa pientaloissa, mutta rakennetta on voitu käyttää myös kerrostaloissa, joissa vanhan harja- tai aumakattoisen talon ullakkokerrokseen on myöhemmin rakennettu asuntoja.

Käyttövuodet

Vinot ja huonosti tuulettuvat katto-osuudet ovat yleisiä erityisesti sodan jälkeisen jälleenrakennuskauden (1945…1960) rintamamiestaloissa sekä sodan aikana tai ennen sotaa rakennetuissa 1,5- tai 2-kerroksissa taloissa, joissa ylin kerros on otettu asumiskäyttöön. Rakenne on tyypillinen myös 1970-luvun ns. käkikellotaloissa.

Vinon katto-osuuden tuulettumiseen ei yleensä ole kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka erilaisia sekavia ohjeistuksia tuuletuksen järjestämiseen löytyy vuosien varrelta:

Vuonna 1947 julkaistussa yläpohjarakenteita koskevassa RT-ohjekortissa neuvottiin vesikatteen alle jättämään aina vähintään 20 mm ilmarako.

Vuodelta 1984 (RT 85-10259) löytyy maininta, että jos rakennuksessa on lämmöneristetty ullakko, tulee vesikatteen aluslaudoituksen ja yläpohjan lämmöneristeen väliin jättää vähintään 50 mm tuuletusrako. Tätä ohjetta voitiin kuitenkin tulkita koskemaan ainoastaan tiilikatteita.

Vuonna 1989 (RIL 107) annettiin ensimmäistä kertaa selvät ohjeet vesikatteen alapuolisen tuuletustilan korkeudelle eri kattokaltevuuksilla. Jyrkillä katoilla tuuletusvälin tuli olla vähintään 50 mm. Kirjan päivitetyssä versiossa (v. 2000) tuuletusrako on 75 mm. Vuodesta 2012 lähtien on tullut käyttää vähintään 100 mm tuuletusrakoa.

Alla on esitetty vesikatteen suuntaisen vinon ja huonosti tuulettuvan yläpohjan yleisyys eri vuosikymmeninä rakennetuissa pientaloissa. Punainen väri tarkoittaa, että käyttö oli yleistä ja oranssi väri, että käyttö oli tavallista.

Rakenteen tunnistaminen

Rakenteen tuulettuminen on aina syytä varmistaa, kun kaksikerroksisen talon ylemmässä kerroksessa havaitaan vinoja katto-osuuksia.

Tuuletusraon olemassaoloa voi arvioida rakennekuvista (leikkauskuva tai yläpohjan rakennetyyppi), mutta yleensä se selviää parhaiten yläpohjasta tai räystäille jäävistä päätykolmioista käsin. Jos tuuletusrakoa ei havaita, kannattaa rakenteen toteutustapa ja kunto varmistaa vinokattoon alakautta tehtävällä avauksella.

Toisen kerroksen vino katto.

Rintamamiestalossa yläpohjan purueriste estää vinon katto-osuuden tuuletuksen.

Käkikellotalossa yläpohjan villaeriste estää vinon katto-osuuden tuuletuksen.

Vesikatteen alapuolelta puuttuva tuuletusrako on aiheuttanut yläpohjarakenteeseen kosteusvaurion.

Käkikellotalon vino yläpohjaosuus.

Merkittävimmät riskit

Vinon ja huonosti tuulettuvan yläpohjan merkittävimpänä riskinä on yläpohjarakenteen laho- tai mikrobivaurioituminen kosteusvaurion seurauksena. Kosteusvaurio voi aiheutua:

• Vesikatteen vuotojen seurauksena.
• Sisäilman kosteuden tiivistyessä vesikatteen alareunaan.

Vesikatteen tausta ei tuuletu, jolloin kosteus ei pääse kuivumaan pois. Yläpohjarakenteesta puuttuva höyrynsulku lisää sisäilman kosteuden tiivistymisriskiä.

Vaurioitumisen todennäköisyys

Vino huonosti tuulettuva katto-osuus ei automaattisesti tarkoita, että rakenteessa on vaurio, koska vaurioitumiseen vaikuttaa moni asia. Alla olevassa kuvaajassa on esitetty yläpohjan vinon katto-osuuden vaurioitumisen todennäköisyys. Data perustuu asuntokauppojen kuntotarkastusten yhteydessä vuosina 2016-2020 tehtyihin havaintoihin.

Vaikka rakenteessa ei havaittaisikaan vaurioita, kannattaa vesikatteen alapuolista tuuletusta aina parantaa mahdollisuuksien mukaan.

Vaurioriskiä pienentävät asiat

Vinon yläpohjan vaurioriskiä pienentävät mm. seuraavat seikat:

• Mahdollisimman jyrkkä kattokaltevuus.
• Hyvässä kunnossa oleva vesikate.
• Vesikatteen alla käytetty aluskate.
• Mahdollisimman lyhyt vino katto-osuus.
• Vesikatteen ja yläpohjan lämmöneristeen väliin jätetty ilmarako.
• Yläpohjarakenteen alareunaan lisätty höyrynsulku (esim. muovi).
• Ylimmän kerroksen sisäilman kosteuden laskeminen (= toimiva ilmanvaihto).

Lue lisää: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?