Tasakatto ilman kallistuksia
Tasakatto ilman kallistuksia on pientalojen riskirakenne, jota käytettiin lähinnä 1970-luvulla. Täysin tasainen kattopinta oli funktionalististen ihanteiden mukainen rakenne. Nykyään rakenne on harvinainen, koska katto todettiin toimimattomiksi jo pian talon valmistumisen jälkeen. Suuri osa tasakatoista on muutettu harja- tai aumakatoiksi yleensä 1980- tai 1990-luvulla.
Ensimmäiset tasakatot tehtiin täysin tasaisina, ilman minkäänlaista hallittua sadeveden poistumista. Sadevesi jäi seisomaan katteen päälle pitkäksi aikaa, mikä lisäsi kattovuotojen riskiä merkittävästi. Lisäksi vesikatteen ja yläpohjan lämmöneristeen välistä saattoi puuttua riittävä tuuletusrako, jolloin rakenteeseen joutunut kosteus ei päässyt kuivumaan pois. Yläpohjarakenne voitiin tehdä ilman höyrynsulkua, mikä lisäsi vaurioriskiä entisestään.
Nykyään käytetyt tasakatot eivät ole tasaisia ollenkaan, vaan katteen pinta kallistaa kohti katon keskellä olevia kattokaivoja.
Käyttökohteet
Tasakattoa ilman kallistuksia käytettiin lähinnä pientaloissa (omakotitalot, paritalot ja rivitalot). Kerrostalojen tasakattoihin tehtiin yleensä sisäpuolinen vedenpoisto.
Käyttövuodet
Ensimmäisiä tasakattoisia pientaloja alettiin rakentaa jo 1930-luvulla funktionalismin myötä, mutta rakenne jäi tällöin kuitenkin usein vain haaveeksi.
Tasakatot yleistyivät pientaloissa vasta 1970-luvulla. Virheellisesti suunnitelluissa tasakatoissa oli alkuvaiheessa paljon ongelmia, minkä takia niiden maine kärsi. 1980-luvulla pientaloihin ei enää tasakattoja juuri tehty.
Alla on esitetty virheellisesti toteutetun tasakattorakenteen yleisyys eri vuosikymmeninä rakennetuissa pientaloissa. Punainen väri tarkoittaa, että käyttö oli yleistä ja oranssi väri, että käyttö oli tavallista.
Rakenteen tunnistaminen
Rakenteen tunnistaa katolle kiipeämällä – jos katto on täysin tasainen ja ilman kattokaivoja/räystäskouruja, on kyseessä riskirakenne. Monet katot saattavat maanpinnalta tarkasteltuna näyttää tasakatoilta, mutta todellisuudessa ne ovat loivia pulpetti- tai harjakattoja, joissa räystäskourut ovat piilotettu kattorakenteen sisään.
Vesikatteen alapuolista tuulettumista voi arvioida rakennekuvista (leikkauskuva tai yläpohjan rakennetyyppi), mutta yleensä se selviää vasta rakennetta avaamalla. Avaus kannattaa yleensä tehdä alakautta, ettei riko vesikatetta.
Merkittävimmät riskit
Pientaloissa (omakotitalot, paritalot ja rivitalot) 1970-luvulla käytetyt tasakatot sisältävät runsaasti kosteus- ja sisäilmariskejä, joista merkittävimpiä ovat:
- Sadevesi ja lumi eivät pääse poistumaan katolta puuttuvien kallistusten takia.
- Alun perin käytetyn vesikatteen (kattohuopa) laatu on heikko ja kiinnitystapa väärä.
- Vesikatteen läpiviennit, kuten kattoikkunat, vuotavat usein.
- Yläpohjarakenteesta puuttuu höyrynsulku, jolloin sisäilman kosteus pääsee lämmöneristekerrokseen.
- Matala ja vaakasuuntainen kattorakenne tuulettuu huonosti, jolloin kosteus ei pääse kuivumaan pois.
- Rakenteen sisään päässyt kosteus voi aiheuttaa laho-/mikrobikasvua lämmöneristeessä tai puurungossa.
Vaurioitumisen todennäköisyys
Alla olevassa kuvaajassa on esitetty pientaloissa käytetyn tasakattorakenteen vaurioitumisen todennäköisyys. Data perustuu asuntokauppojen kuntotarkastusten yhteydessä vuosina 2016-2020 tehtyihin havaintoihin.
Vaurioriskiä pienentävät asiat
Tasakaton kosteus- ja mikrobivaurioitumisen riskiä pienentävät mm. seuraavat seikat:
- Kalteva kattopinta ja toimiva sadevedenpoisto.
- Vanhan bitumikermin uusiminen nykyaikaiseksi kumibitumikermiksi.
- Vähäiset läpivientikohdat vesikatolla (esim. ei kattoikkunoita).
- Vesikatteen ja yläpohjan lämmöneristeen väliin jätetty ilmarako.
- Yläpohjarakenteen alareunaan lisätty höyrynsulku (esim. muovi).
Lue lisää: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?
