Loiva vesikatto ilman tuuletusta
Loiva vesikatto ilman toimivaa tuuletusta on yleinen riskirakenne, jota käytettiin sekä pientaloissa että kerrostaloissa. Rakenne oli yleinen erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla.
Loivalla tarkoitetaan harja-, pulpetti- ja tasakattoja, joiden kaltevuus on 1:10 tai vähemmän. Monet 1970-luvun pientalot näyttävät nopealla vilkaisulla tasakattoisilta, vaikka todellisuudessa kattomuotona on loiva pulpetti- tai harjakatto.
Alkuvaiheessa loivien kattojen vesikatteen alapuoliseen tuulettumiseen ei kiinnitetty riittävästi huomiota. Lisäksi loivan kattokulman takia rakenteesta tuli matala, mikä heikensi tuulettumista entisestään.
Käyttökohteet
Loivaa vesikattoa ilman toimivaa tuuletusta käytettiin sekä pientaloissa (omakotitalot, paritalot ja rivitalot) että kerrostaloissa.
Käyttövuodet
Loivia kattomuotoja alettiin käyttää pientaloissa 1960-luvulla. 1970-luvulla kattomuodot loivenivat entisestään, jolloin ne alkoivat ulkoisesti muistuttaa tasakattoja. 1980-luvulla loivien kattomuotojen käyttö pientaloissa käytännössä loppui.
Kerrostaloissa loivia kattomuotoja alettiin käyttää 1950-luvulla, mutta ne yleistyivät 1960-luvulla. Kerrostalojen katot tehtiin 1960-luvulla pääosin loivina harja- ja pulpettikattoina. 1970-luvulla harja- ja pulpettikattojen tekeminen lähes loppui ja tilalle tulivat tasakatot. Ensimmäisiä ohjeistuksia vesikaton tuuletuksen toteutukseen annettiin vuonna 1971 julkaistussa RT-ohjekortissa (RT 822.42), mutta vasta 1980-luvulla vesikatteen alapuoliseen tuulettumiseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota.
Alla on esitetty puutteellisesti tuulettuvan loivan vesikaton yleisyys eri vuosikymmeninä rakennetuissa asuintaloissa. Punainen väri tarkoittaa, että käyttö oli yleistä ja oranssi väri, että käyttö oli tavallista.
Rakenteen tunnistaminen
Loivan pulpetti- tai harjakaton erottaa tasakatosta siitä, että tasakatossa ei ole räystäskouruja. Pulpettikatossa räystäskouru on alaräystäällä ja harjakatossa molemmilla räystäillä. Välillä räystäskourut ovat piilotettu koteloräystäsrakenteen sisään, jolloin niiden havaitseminen maasta käsin on vaikeaa – tällöin asia selviää katolle kiipeämällä.
Vesikatteen alapuolista tuulettumista voi arvioida rakennekuvista (leikkauskuva tai yläpohjan rakennetyyppi), mutta yleensä se selviää vasta rakennetta avaamalla. Avaus kannattaa yleensä tehdä alakautta, ettei riko vesikatetta.
Merkittävimmät riskit
Loivan kattomuodon kosteus- ja sisäilmariskejä ovat:
- Sadevesi saattaa lammikoitua katolle loivien kallistusten takia.
- Lumi ei pääse poistumaan katolta.
- Ulkoseinä- tai vesikattorakenteen sisään piilotetut räystäskourut voivat aiheuttaa rakenteisiin kosteusvaurion.
- Alun perin käytetyn vesikatteen (kattohuopa) laatu on heikko ja kiinnitystapa väärä.
- Katoissa on voitu alun perin käyttää loivalle kattokulmalle soveltumattomia epäjatkuvia katteita (esim. pelti).
- Pientalojen yläpohjarakenteesta saattaa puuttua höyrynsulku, jolloin sisäilman kosteus voi tiivistyä rakenteeseen.
- Matala ja vaakasuuntainen kattorakenne tuulettuu huonosti, jolloin kosteus ei pääse kuivumaan pois.
- Rakenteen sisään päässyt kosteus voi aiheuttaa laho-/mikrobikasvua lämmöneristeessä tai puurungossa.
Vaurioitumisen todennäköisyys
Loiva tuulettumaton vesikatto ei automaattisesti tarkoita, että rakenteessa on vaurio. Rakenteen vaurioitumiseen vaikuttaa moni asia, ja yläpohjarakenteen kunto kannattaa yleensä selvittää tarkemmilla tutkimuksilla. Kunnossa olevaa rakennetta ei ole tarvetta korjata.
Kerrostaloissa huonosti tuulettuva loiva kattorakenne ei yleensä vaurioitu yhtä herkästi kuin pientaloissa, koska yläpohjarakenteen alareuna on vesihöyrytiiviimpi (paikallavalubetoni vs puurakenne). Tällöin samanlaista riskiä sisäilman kosteuden tiivistymisestä rakenteeseen ei ole.
Vaurioriskiä pienentävät asiat
Loivan katon kosteus- ja mikrobivaurioitumisen riskiä pienentävät mm. seuraavat seikat:
- Mahdollisimman jyrkkä kattokaltevuus.
- Räystään ulkopuoliset ns. roikkuvat rännikourut.
- Vanhan vesikatteen uusiminen nykyaikaiseksi kumibitumikermiksi.
- Vähäiset läpivientikohdat vesikatolla (esim. ei kattoikkunoita).
- Vesikatteen ja yläpohjan lämmöneristeen väliin jätetty ilmarako.
- Räystäille ja harjalle tehdyt tuuletusreitit.
- Yläpohjarakenteen alareunaan lisätty höyrynsulku (esim. muovi).
Lue lisää: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?
