Lattiapinnan alapuolinen puurunkoseinä
Lattiapinnan alapuolelta alkava puurunkoinen seinä on tavallinen riskirakenne erityisesti vuosina 1960–2000 rakennettujen pientalojen kantavissa sekä huoneistojen välisissä väliseinissä. Rakenne alkoi yleistyä, kun rintamamiestaloista siirryttiin matalaperusteisten pientalojen aikaan.
Rakenne tarkoittaa, että puurunkoisen seinän alajuoksun alareuna on samassa tasossa alapohjan lämmöneristeen alareunan kanssa ja selvästi lattiapintaa alempana.
Käyttökohteet
Lattiapinnan alapuolelta alkavaa puurunkoista seinää on käytetty lähinnä pientaloissa (omakotitalot, paritalot ja rivitalot). Rakenne on erittäin yleinen yksikerroksisissa matalaperusteisissa pientaloissa sekä pari- tai rivitalojen huoneistojen välisissä seinärakenteissa. Seinän alaosan upottaminen lattian sisään oli huoneistojen välisen ääneneristävyyden kannalta erinomainen ratkaisu.
Käyttövuodet
Lattiapinnan alapuolelta alkavien puurunkoisten seinien käyttö alkoi yleistyä 1960-luvulla, kun rintamamiestaloista siirryttiin matalaperusteisiin pientaloihin.
Vuonna 1998 päivitetyissä rakennusmääräyksissä (SRMK C2) ohjeistettiin, että maanvastaisen betonilaatan päälle rakennettavan puurunkoisen seinän alajuoksu tulee sijoittaa siten, ettei puuta jää betonivalun sisään. Lattiapinnan alapuolelta alkava puurunkoinen seinä maanvastaisen alapohjarakenteen kanssa poistui vasta vuonna 2005 julkaistusta perustuksia koskevasta RT-ohjekortista.
Lattiapinnan alapuolelta alkavaa puurunkoista seinää voidaan maanvastaisen alapohjarakenteen kanssa käytettäessä pitää hyvän rakentamistavan mukaisena ennen vuotta 2005 rakennetuissa pientaloissa.
Alla on esitetty lattiapinnan alapuolelta alkavan puurunkoisen seinän yleisyys eri vuosikymmeninä rakennetuissa taloissa. Punainen väri tarkoittaa, että käyttö oli yleistä ja oranssi väri, että käyttö oli tavallista.
Rakenteen tunnistaminen
Lattiapinnan alapuolelta alkavan puurunkoisen seinän tunnistaa rakennekuvista (rakenneleikkaus) tai rakennetta avaamalla. Rakenne on helppo selvittää tekemällä pieni avaus seinän alaosaan tai irrottamalla jalkalista. Avaus tulee tehdä kantavaan seinään, ei-kantavat seinät lähtevät harvoin lattiarakenteen sisältä.
Merkittävimmät riskit
Lattiarakenteen alapuolelta alkavan puurakenteisen seinän riskinä on puisen alajuoksun, seinälevytysten alaosien ja seinän sisällä olevan ääneneristemateriaalin (villa tai sahanpuru) alaosan kosteus- ja mikrobivaurioituminen.
Vaurio johtuu yleensä maakosteudesta, joka siirtyy seinän alaosaan kapillaarisesti maanvastaisen betonilaatan kautta. Seinän alaosa voi vaurioitua myös alapohjan eristetilassa tapahtuneen putkivuodon tai muun vesivahingon seurauksena. Myös runsas veden käyttäminen lattiaa pestessä saattaa aiheuttaa mikrobikasvua rakenteessa.
Mikrobivaurioituneista materiaaleista on ilmayhteys sisäilmaan, jolloin vauriot heikentävät sisäilman laatua ja saattavat aiheuttaa sisäilmaongelmia.
Vaurioriski on huomattavasti pienempi, jos lattiapinnan alapuolelta lähtevä seinä on kivirakenteinen (harkko, tiili, betoni). Tällöin riskinä on lähinnä kosteuden nouseminen kapillaarisesti rakennetta pitkin, jolloin seinän alaosan tasoite- ja maalipinta, jalkalistat sekä lattiapäällyste (seinän ympärillä) saattavat vaurioitua.
Vaurioitumisen todennäköisyys
Lattiarakenteen alapuolelta alkava puurakenteinen seinä ei automaattisesti tarkoita, että rakenteessa on vaurio. Alla olevassa kuvaajassa on esitetty väliseinän alaosan vaurioitumisen todennäköisyys.
Data perustuu asuntokauppojen kuntotarkastusten yhteydessä vuosina 2016-2020 tehtyihin havaintoihin. Data antaa kuitenkin liian positiivisen kuvan väliseinän alaosan kunnosta, koska vaurion tulkinta perustuu tarkastajan aistinvaraisiin arvioihin. Kuten jokainen kuntotutkimuksia tehnyt tietää – vauriota ei läheskään aina voida havaita aistinvaraisesti, ilman mikrobinäytteitä.
Väliseinän lattiapinnan alapuolisten materiaalikerrosten kunto kannattaa yleensä selvittää tarkemmilla tutkimuksilla. Kunnossa olevaa rakennetta ei ole välttämätöntä korjata – jos rakenne ei ole vaurioitunut viimeisten vuosikymmenten aikana, se tuskin vaurioituu tulevien vuosikymmentenkään kuluessa.
Vaurioriskiä pienentävät asiat
Lattiarakenteen alapuolelta alkavan puurakenteisen seinän kosteus- ja mikrobivaurioitumisen riskiä pienentävät mm. seuraavat seikat:
- Kapillaarikatko (esim. bitumikermi) betonilaatan ja puurungon alajuoksun välissä.
- Alapohjan betonilaatan alle lisätty vedeneriste tai lämmöneriste (EPS).
- Betonilaatan alla hiekan sijaan käytetty sora tai sepeli.
- Painekyllästetystä puusta (kestopuu) tms. valmistettu seinän alajuoksu.
Lue lisää: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?
