Kantava betonialapohja yläp. eristyksellä
Alapohjan kantavan betonilaatan päälle tehty puukoolattu lattiarakenne ilman laatan alla olevaa eristystä on riskirakenne. Rakennetta on käytetty jonkin verran lähinnä pientaloissa 1940…1990-luvuilla.
Rakenne koostuu kantavasta betonilaatasta (massiivi-, ontelo- tai liittolaatta), jonka alla on ilma- tai ryömintätila. Lämmöneristys sijaitsee kokonaan laatan yläpuolella, jolloin betoni on yhteydessä ryömintätilassa olevaan ulkoilmaan. Lämmöneristeenä on käytetty huokoista materiaalia, kuten sahanpurua tai mineraalivillaa. Kosteuseristettä (muovi tai pikisively) on voitu käyttää eristetilan ala- tai yläpinnassa.
Rakenteen merkittävimpänä riskinä on lämmöneristeen ja puukoolauksen mikrobivaurioituminen betonilaatan yläpintaan tiivistyvän sisäilman kosteuden seurauksena.
Käyttökohteet
Alapohjan kantavan betonilaatan päälle tehtyä puukoolattua lattiarakennetta on käytetty lähinnä pientaloissa (omakotitalot, paritalot ja rivitalot).
Käyttövuodet
Rakennetta on teoriassa voitu käyttää jo 1930-luvulla, kun betoni alkoi yleistyä omakotitaloissa. Ensimmäisten puukoolattujen lattiarakenteiden seassa lämmöneristeenä käytettiin orgaanisia materiaaleja, kuten sahanpurua.
Yläpuolelta puukoolatulla lattialla ja villalla lämmöneristetty ontelolaatta-alapohja on esitetty vielä vuonna 1991 julkaistussa alapohjarakenteita koskevassa RT-ohjekortissa, mutta poistettu vuonna 2003 päivitetystä kortista.
Kantavia betonialapohjia tehdään edelleen yläpuolelta lämmöneristettyinä, mutta lämmöneristeenä käytetään villan ja puurungon sijaan EPS-levyjä. EPS-levyillä yläpuolelta lämmöneristetty alapohja ei ole riskirakenne, vaikkakin rakennusfysikaalisesti lämmöneristeen parempi sijainti on laatan alapuolella.
Vain yläpuolelta lämmöneristettyä puukoolattua kantavaa betonista alapohjarakennetta voidaan pitää hyvän rakentamistavan mukaisena ennen vuotta 2003 rakennetuissa pientaloissa.
Alla on esitetty kantavan betonilaatan päälle tehdyn puukoolatun lattiarakenteen yleisyys eri vuosikymmeninä rakennetuissa taloissa. Punainen väri tarkoittaa, että käyttö oli yleistä ja oranssi väri, että käyttö oli tavallista.
Rakenteen tunnistaminen
Kantavan betonilaatan päälle tehdyn puukoolatun lattiarakenteen tunnistaa rakennekuvista (leikkauskuva tai alapohjan rakennetyyppi).
Rakenteen olemassaoloa voi arvioida myös alimman kerroksen lattiaa tarkastelemalla – jos alimman kerroksen maanvastainen lattia tuntuu kävellessä ontolta tai lattiapäällysteenä on lankkulattia, on betonilaatan päällä todennäköisesti puukoolaus. Kantavan rakenteen erottaa maanvaraisesta puukoolatusta lattiarakenteesta siitä, että kantavan rakenteen alla on yleensä ilma- tai ryömintätila.
Kantavan betonilaatan yläpuoliset rakennekerrokset selviävät viimeistään lattiarakenteeseen tehtävällä rakenneavauksella.
Merkittävimmät riskit
Kantavan betonilaatan päälle tehdyn puukoolatun lattiarakenteen riskinä on puukoolauksen ja lämmöneristeen mikrobivaurioituminen kohonneen kosteuden seurauksena. Lisäksi betonilaatan yläpinnassa oleva pikisively saattaa sisältää haitallisia PAH-yhdisteitä (kreosootti).
Eristetilan kohonnut kosteus johtuu yleensä joko:
- Betonilaatan yläpintaan tiivistyvästä sisäilman kosteudesta.
- Eristetilaan asennettujen käyttövesi- tai lämpöputkien vuodoista.
- Kapillaarisesti sokkelia pitkin betonilaattaan siirtyvästä maaperän tai ulkoilman kosteudesta (ulkoseinien lähettyvillä).
Rakenne ei ole ilmatiivis, joten vaurioituneista materiaaleista on ilmayhteys sisäilmaan. Vauriot heikentävät sisäilman laatua ja saattavat aiheuttaa sisäilmaongelmia.
Vaurioitumisen todennäköisyys
Kantavan betonilaatan päälle tehty puukoolattu lattiarakenne ei aina ole vaurioitunut, koska vaurioitumiseen vaikuttaa moni asia.
Lämmöneristeen kunto kannattaa selvittää tarkemmilla tutkimuksilla. Vaikka rakenne olisikin kunnossa, on laatta järkevää lisälämmöneristää alapuolelta. Alapuolinen lisälämmöneristäminen parantaa rakenteen rakennusfysikaalista toimintaa sekä energiatehokkuutta.
Vaurioriskiä pienentävät asiat
Kantavan betonilaatan päälle tehdyn puukoolatun lattiarakenteen vaurioitumisen riskiä pienentävät mm. seuraavat seikat:
- Rakennuksesta poispäin kallistavat vierustojen maanpinnat ja sadevesien ohjaaminen pois sokkelin luota.
- Sokkelin pinnoittaminen vettä hylkivällä, mutta vesihöyryä läpäisevälle maalilla tms.
- Sokkelin lämmöneristäminen ulkopuolelta.
- Vesihöyrytiivis ja/tai kosteutta kestävästä materiaalista tehty betonilaatan yläpuolinen lämmöneriste.
- Betonilaatan alapuolinen lämmöneristäminen (EPS/XPS).
- Kellarin pitäminen mahdollisimman lämpimänä.
- 1.kerroksen sisäilman kosteuden laskeminen (= toimiva ilmanvaihto).
Lue lisää: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?
