|

Vesi ja viemärit eri vuosikymmeninä

Alkujaan käyttövesi kannettiin asuntoihin lähistöllä sijaitsevasta kaivosta tai vesistöstä. Kaupunkeihin rakennettiin yhteiskäyttökaivoja, joista asukkaat pystyivät noutamaan vettä. Jätevedet ja ulosteet tyhjennettiin maastoon tai avo-ojaan. Ensimmäisiä painovoimaisesti toimivia vesi- ja viemärirännejä saatettiin rakentaa 1500-luvulta lähtien. Kouruja pitkin vesi valui ylempänä sijaitsevasta vesistöstä, alempana sijaitsevaan kaivoon. Rännit tehtiin kivistä tai puusta.

Vesi- ja viemärijärjestelmät 1800- ja 1900-luvun vaihteessa

Ensimmäisiä nykyaikaisia vesi- ja viemäriputkia asennettiin 1870-luvun lopulla kaupunkikerrostaloihin. Ensin huoneistoihin vedettiin kylmävesijohto ja heti perään viemäriputket. Vesi piti lämmittää erikseen huoneistokohtaisesti kattilassa puita polttamalla. Kylmävesijohtojen materiaaliksi vakiintui 1900-luvun alussa galvanoitu, eli sinkitty teräs. Sinkkikerros suojasi putkea ruostumiselta. Viemärit olivat muhvillisia valurautaputkia, jotka suojattiin ruostumiselta pikisivelyllä.

Katkennut muhvillinen valurautaviemäri.

WC:t olivat aina 1800-luvun loppuun asti erilliseen ulkorakennukseen sijoitettuja kuivakäymälöitä. Vesiklosetit, eli vedellä toimivat WC-istuimet ja sisävessat alkoivat yleistyi 1880-luvulta alkaen, ensin Helsingissä ja myöhemmin muissa kaupungeissa.

Ensimmäiset talokohtaiset lämminvesijohdot asennettiin 1890-luvulla, mutta niiden asentaminen yleistyi kerrostaloissa vasta keskuslämmityksen myötä 1910-luvulta alkaen. 1920-luvun kerrostaloihin asennettiin lämminvesijohto usein jo rakennusvaiheessa. Vesi lämmitettiin rakennuskohtaisesti, yleensä kellarissa sijaitsevassa lämmityskattilassa. Lämminvesijohdot tehtiin alusta alkaen kuparista. Kuparin ja putkiliitososien laadussa tapahtui vuosien varrella paljon muutoksia.

Vesi- ja viemärijärjestelmät 1900-luvun lopussa

Vesi- ja viemärijärjestelmien yleistyminen alkoi toden teolla vasta 1950-luvulla, jolloin myös pientaloihin rakennettiin sisävessat ja -kylpyhuoneet. Kylmävesijohtoina alettiin ensimmäistä kertaa käyttämään kuparia. Lähes kaikki viemäriputket olivat valurautaa aina 60-luvun puoliväliin asti, minkä jälkeen markkinoille alkoi tulla muoviputkia. Muoviputkien yleistymistä edesauttoi niiden nopeampi asennustapa.

Ensimmäiset PVC- tai PE-muovista valmistetut putket olivat kuitenkin huonolaatuisia ja ne saatettiin joutua uusimaan pian asennuksen jälkeen.

Muovisten viemäriputkien vallankumous alkoi 70-luvulla, kun PVC-putkien lämpötilankesto-ominaisuudet paranivat. Valurautaisten lattiakaivojen tilalla alkoi tulla muovikaivoja tai lattiakaivon sijaan voitiin käyttää seinäkaivoja. Valurautaputkien valmistajat pyrkivät vastaamaan haasteeseen tuomalla markkinoille muhvien sijaan pantaliitoksin yhdistettävät putket. Myös putkien lujuus ja sitkeys paranivat, kun aikaisemman harmaan suomugrafiittiraudan sijasta käytettiin pallograffiittirautaa.

Uudempi valurautaviemäri pantaliitoksella.

Kupariputket korvasivat galvanoidut teräsputket kylmävesijohtoina, mutta saivat kilpailijan, kun uudet verkkosidoksiset polyeteenimuoviputket (PEX) tulivat markkinoille vuonna 1973. Pesuhuoneen lattialämmitysputkisto sekä rättipatteri liitettiin tavallisesti lämpimän käyttöveden kiertoon. 1970-luvulla kylpyammeet olivat suosittuja ja kotitalouksien vedenkulutus oli huipussaan.

1980-luvulla energiakriisien jälkimainingeissa alettiin panostaa kulutuksen vähentämiseen. Kaksiotehanojen tilalle tulivat yksiotehanat, WC-istuimet vaihdettiin vettä säästävämpiin malleihin ja kylpyammeiden asentaminen uudiskohteisiin väheni. PEX-putket yleistyivät käyttövesi- ja lämmitysputkina.

1990-luvulla uusien valurautaputkien seinämän paksuutta pienennettiin, kun putkien sisäpinnan suojaksi tuli epoksipinnoite. Vanhoja viemäriputkia alettiin korjaamaan sujuttamalla, eli sukittamalla ja uusissa asennuksissa polypropeenista (PP) valmistetut muoviviemärit syrjäyttivät PVC-viemärit 1990-luvun lopussa. 1990-luvun kerrostaloissa huoneistojen välisten putkiläpivientien palokatkoihin alettiin kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. Vettä säästävä kaksoishuuhtelu tuli uusiin WC-pönttöihin vuonna 1996.

Vesi- ja viemärijärjestelmät 2000-luvulla

2000-luvun alussa markkinoille tulivat komposiitista valmistetut käyttövesiputket sekä seinän viereen asennettava linjalattiakaivot. Vanhoja putkiasennuksien korjaustavaksi tuli sukituksen rinnalle putkien pinnoittaminen. Uudiskohteissa lattialämmityksen kytkeminen lämpimään käyttöveteen kiellettiin vuonna 2007. Huoneistokohtaiset vesimittarit tulivat uudiskohteissa pakollisiksi vuonna 2011 ja käyttövesisaneerausten yhteydessä vuonna 2013. Rättipatterin liittäminen lämpimään käyttöveteen kiellettiin vuonna 2017, kun voimassa oleva Ympäristöministeriön asetus rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista tuli voimaan. Huoneistokohtaisia mittareita on tullut käyttää osakkaalta perittävän vesimaksun perusteena taloyhtiöissä, joissa ne on asennettu remonteissa, joille on haettu rakennuslupaa 23.11.2020 jälkeen.

2020-luvun kerrostalojen ja pientalojen viemärit tehdään useimmiten harmaista PP-muoviviemäreistä, mutta myös ääneneristävyydeltään ja paloturvallisuudeltaan parempia punaisia valurautaviemäreitä käytetään jonkin verran. PVC-viemäreitä käytetään enää lähinnä maa-asennuksissa. Rakenteiden sisällä tai piilossa kulkevat käyttövesiputket tehdään yleensä suojaputkien sisään asennetuista PEX-putkista. Näkyviin jäävät putket tehdään komposiitista tai kromatusta/maalatusta kuparista.

Käyttövesi- ja viemäriputkien yleistyminen asunnoissa*

*kuvaajan data: Heikkonen, E. 1971. Asuntopalvelukset Suomessa 1860-1965.

Julkaisun kirjoittaja

  • Kasper Käyhkö
    Kasper Käyhkö

    Kasper on rakennusten asiantuntija, jonka erikoisalaa ovat mm. kosteus- ja homevaurioiden selvittäminen ja korjaaminen. Työasioissa voit olla häneen yhteydessä alla olevien linkkien kautta.

Samankaltaiset artikkelit